sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ajatuksia lolitasta...


On herran vuosi 2013 ja olen pukeutunut lolitaan karkeasti 5 vuotta. On ehkä korkea aika pistää mietintämyssy päähän ja kirjoittaa omia mietteitä ja ajatuksia. Osaa näistä olen hautonut jo pidemmän aikaa, osa taas on ihan uutta ja jännittävää tajunnan virtaa. Monet asiat ovat muuttuneet, toiset taas pysyvät, trendit vaihtuvat, ihmisiä tulee ja menee.

Black Peace now on ilmeisesti iskemässä hanskat tiskiin konkurssin takia. En ole koskaan kyseisestä brändistä kamalasti välittänyt, mutta pahalta tuntuu. Onko teille koskaan tullut mieleen, että JAPANILAINEN ihan oikee lolibrändi vaan lakkaisi olemasta? /Cgl/ povasi seuraavaksi lähtiäksi Metaa tai Maria Magdalenaa ja ilmeisesti Moitiekin on vuosien varrella kärsinyt taloudellisista ongelmista. Mene ja tiedä kuinka käy, tulevaisuuteen kun ei voi nähdä. 
Ovatko taobao- ja indiebrändit suosiossaan tuhoamassa alkuperäisiä brändejä? En usko. Konkurssien syyt piilevät yleensä huonoissa bisnestaidoissa tai -valinnoissa.


Brändi, tuo ikuinen keskustelun aihe. Mitä brändi merkitsee? Miksi sen pitää merkitä jotain? Mikä ero sillä on ostatko APta vai Bodylineä jos vaate näyttää hyvältä ja tykkäät siitä? Onko muiden mielipiteillä oikeasti niin paljoa merkitystä? Välillä tuntui, että brändin omistamisessa oli jotain pahaa. En kehdannut postata uusimpia hankintojani blogiin arvostelun pelossa. Siis wtf? Miten brändin ostaminen tekee ihmisestä erilaisen, muuttaa häneen persoonaansa tai käytöstään? Kerron teille salaisuuden; ei mitenkään! Aika jännä juttu, eiks jeh? Onko olemassa brändihuoria vai ovatko ne urbaania legendaa? Ai miksi minulla on sitten niin paljon brändiä? No koska tykkään niiden designista, en kait minä muuten viskoisi niin suuria summia rahaa vaatteisiin. PALJASTUS, suurin osa normivaatteistani on H&M:ltä. Ei siksi että se olisi halpaa (se on kiva plussa) vaan siksi koska tykkään niistä.



Älkää nyt vain luulko, että olen rahassa kylpevä rikas ja järjetön. Lidlistä saa hyvää ruokaa ja sillee. Kyse on puhtaasti priorisoinnista; miten ja mihin rahani käytän. Omasta mielestäni jokaisen raha-asiat kuitenkin kuuluvat vain asianomaisille. Vaikka olisitkin Pappa betalar-lolita, ei se ole minulta pois. Tuskin sun iskä niitä mekkoja mulle ostaisi. : D
Nykyään käytettyä brändiä saa suhteellisen halvalla ja helposti pölön sisäisistä kaupoista (ja jännä kyllä, kaikki ei mene edes kaupaksi!). Ei tulleja, ei pelottavaa ulkomailta tilaamista.

 Osta AP, ole PA.

Lolipiirejä puhuttaa myös paljon ns.draama. Ei draama ole pelkästään lolitojen juttu, ehei! En ole ollut missään työ- tai kouluyhteisössä jossa ei jossain vaiheessa olisi syntynyt kränää tai riitaa. Ilkeä yleistys hyi, mutta minsta tuntuu että varsinkin naisilla on vähän taipumusta draamailuun; mykkäkouluja, ulkopuolelle jättämistä jne. Tytöt osaa olla välillä tosi julmia, tiedän kokemuksta. Pojat kun tappelee, se on kerran nyrkillä nenuun, sovitaan ja juodaan kaljat päälle. Ei tietenkään aina, tämä on vaiin kurjaa yleistmistä, mutta I hope you get the idea. 
Muistutus! Keskustelu ja rakentava kritiikki ei ole draamaa.
Muistuttaisin kuitenkin ettei draama ole kenestäkään kivaa (paitsi ehkä sivusta seuraajista, popparit tulille!) Koita selvittää asiat. Jos se ei kuitenkaan ole mahdollista, kohauta olkiasi ja jatka elämää. Kyseessä on kuitenkin vain internet. Miksi tuhlata energiaa ja voimavaroja tappeluun? Ottakaa käsistä kiinni ja lauletaan yhdessä ummajaijaa.



Olipas paatoksellista. Toivotaan ettei kukaan vedä tästä ananasta nenäänsä tai jos vetää, tehkööt sen tyylillä. Nyt voin varmaan pitää taas seuraavat 5 vuotta suuni supussa!
Kivaa kevään alkua kaikille!

17 kommenttia:

  1. Sinuna katsoisin peiliin ja miettisin miten itse kohtelen muita lolitoja. Kaikille et ole ollut kovinkaan mukava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro toki tarkemmin, niin voidaan selvittää asia! Anona kommentoiminen ei oikein auta.

      Poista
    2. Jos et halua asiaa puida täällä blogissa, laita yksäriä pölössä tai spostia: nmt91(a)hotmail.com

      Poista
  2. Empä usko, että brändit jää jalkoihin, menekki on maailmanlaajuisesti kuitenkin niin suuri..ja eihän brändin omistamisessa mitään pahaa ole, jokaisen oma valinta mihin rahansa tuhlaa. Tästä jauhoinkin hieman omassa blogissa vähän aikaa sitten ja sai kommenttia jos toista. En tykkää henk.koht. siitä, miten monesta paikkaa tulee painostus ostaa brändiä ja käsi kädessä siinä kulkee myös jonkinlainen "oikeaksi" lolitaksi hyväksyminen, en myöskään tykkää siitä, miten jotkut hyväksyvät vain ja ainoastaan bärndiä, mikään muu ei kelpaa, edes koru, vaikka olisi aivan yhtä kaunis. Onhan moni sitä kirjoitellutkin blogeissaan, kuinka ei viitsi offbrandistä maksaa, mutta jos samassa mekosa olisi AP:n lappu ja hintaa 100€ lisää, niin ei miettisi kauaakaan ostaisiko sen.

    Tuosta lolita-yhteisöjen draamasta en niin tiedä, mutta muutoin voin yhtyä tuohon, että naiset ja tytöt osaa olla todella ilkeitä. Naisten välinen henkinen väkivalta voi olla todella kamalaa ja olen omalla kohdallani kokenut sitä etenkin pienenä ja paljon koulukiusaamisen muodossa. Vasta vanhempana sitä osaa jotenkin olla ottamatta vastaan kaikkea kurppaisuutta. Suomen lolitoissa on kuitenkin havaittavissa, onkohan se nyt sitten sitä elitismiä, sellaista, että ainakin vaikuttaa kuin neidit luulisivat olevansa jollain tapaa muita parempia, katsovat nenän vartta pitkin, eivät halua sosialisoida muiden, kuin vanhojen tuttujensa kanssa, no vähän tärkeilevän oloisia. En tietenkään tiedä millaisia ovat sitten oikeasti, kun en tunne, mutta päälle päin tulee tällainen fiilis.

    ~ Frillycakes ♥ ~

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, että koet painostusta ostaa brändiä. Itse en ole sellaiseen törmännyt, ostan tiettyjä vaatteita puhtaasti siksi, koska tykkään niistä. Tuskin kukaan ostaa rumaa kallista vaatetta vain siksi että se on tiettyä merkkiä. Tai jos ostaa, niin aika tyhmää toimintaa.
      En kyllä myöskään usko, että missään sanotaan, että voit olla oikea lolita vasta kun sinulla on brändiä (korkeintaan jossain secreteissä, mutta kannattaako niitä ottaa tosissaan?). Haluaisin toistaa kysymykseni: Miksi brändillä on väliä? Merkillä ei ole väliä jos vaate näyttää hyvältä ja itse tykkkäät siitä.

      Ööö, on ihan normaalia, että ihmiset haluavat hengailla vanhojen kavereidensa kanssa. Lolitatkin ovat levittäytyneet ympäri Suomea, joten miiteissä ja tapahtumissa voi nähdä pitkästä aikaa kavereitaan. Miten mielestäsi elitismi näkyy? Ketkä ovat elitistejä?
      Itse olen todella huono tekemään aloitteita ja juttelemaan uusille ihmisille, varsinkin nopeissa miitti- ja coni-tilanteissa. Kamalaa on myös jos uusia ihmisiä on miljoona, eikä yhteisiä puheenaiheita oikein ole.

      Poista
    2. Kylläpä vaan tuli kuiskuttelua kun "halvassa" mekossa conissa kuljeskeli. Tuli tosi surullinen olo. Olis kiva harrastaa lolitaa, mutta kun ei vaan oo varaa. Sitten jos jostain saa ostettua halvemman mekon niin eihän sillä näköjään sitten kehtaa mihinkään mennä :(

      Poista
    3. Mitä ihmettä anon, kuka on kuiskutellut? Ei minusta ole mitään väliä mitä mekkosi maksaa, ei lolitan silhuettiin kuulu 500€ hintalappu. :D

      Itse voin myöntää, että replicoita katson kieroon, ihan vain siksi, että en tue varastamista. Minusta on väärin tahkota rahaa toisen tekemällä piirroksella, oli kyse sitten Angelic Prettyn printistä tai yleisesti artisti x:n piirroksesta deviantartissa. (Näihin välillä törmää että jonkun suht tunnetun piirtäjän piirros löytyy korealaisesta vaatekaupasta printattuna paitaan. :D)

      Printtimekkojakin saa suht halvalla, ja minusta on hienompaa säästää siihen aitoon kuin ostaa replica, mutta tietysti tämäkin on vain minun mielipiteeni, joten se ei ole todellakaan mitään kiveen hakattua.

      Poista
    4. No en minä halua nimellä puhua ja jälkeen päin sitten vasta tunnistin ihan vahingossa täältä netin puolelta. Halusin vain tuoda tämmöisen "pikkubudjettisen" kokemuksen ja näkemyksen mukaan keskusteluun. Olisin halunnut mennä tekemään ostoksia kun tytöillä oli kaikkea ihanaa myynnissä, mutta enhän minä sitten millään kehdannut.

      En itsekään kyllä haluaisi ostaa replicaa, mutta huolettaa kovasti kun tuntuu, että pitäisi ihan oikeasti tietää ihan hurjan paljon eri brändien mallistoista kun käsittääkseni kopiointi on kuitekin surullisen yleistä. Pelkään, että tulee ihan vahingossa mokattua ja ostettua ja tosiaan kun se on ihan laitonta täällä suomen puolella niin ei kyllä haluta ostaa sellaista. Jospa sitä joskus saisi säästettyä jonkun kauniin brändimekon, niin voisi hyvillä ja "turvallisin mielin" pukeutua johonkin tapahtumaan.

      Poista
    5. Pöhpöh, messiin vaan, ei täällä oikeesti ketään syrjitä. Ja kaikki mielellään auttavat jos haluaa kysyä vaikkapa juuri että onko jokin mekko, jonka ostoa harkitsee, replica. Kovasti ainakin minä olen auttamassa aina ihmisiä koska mikään ei ole mukavempaa kuin uuteen porukkaan tullessa ystävällinen ja lämmin vastaanotto, koska kuitenkaan kukaan ei ole syntynyt brändit päällä GLB kainalossa, eli sieltä nollasta ihan jokainen meistä on aloittanut. :)

      Toivottavasti pystyt pääsemään pahasta kokemuksestasi yli, sillä tulet varmasti huomaamaan kuinka ystävällisiä suurin osa lolitoista loppujen lopuksi on.

      Poista
    6. Örh..tää aihe on kyllä semmonen, ettei voi oikein sanoa mitään suuntaan tai toiseen ilman, että joku ruvetaan syyttelemään ja puolustelemaan. :/

      Mulle sinänsä brändillä tai brändittömyydellä ei ole oikeasti p*skaakaan väliä..brändin omistamisessa ei ole mitään väärää ja jos ei omista brändiä, ei sekään ole väärin. Jokaisella on oikeus hankkia mitä haluaa, tietenkin. :)

      Moni netistä tutummat lolita-neitoset ovat todella ihastuttavia ja mukavia ihan oikeassakin elämässä. En missään nimessä halua kieltää, etteikö saisi ystäviään nähdä. Sattuu olemaan vain muutama oma kokemus, kun on yrittänyt jopa useampaan otteeseen aloittaa juttua tai muutoin lähestyä ihan samaakin henkilöä ja vastakaiku on aikas kylmää. Vilkaistaan vähän siihen malliin takaisin, että "mitä sä mulle puhut" ja joku epämääräinen mömähdys..lähinnä muistuttaa sellaista kun huitoisi kärpäsiä pois lähettyviltä. :P

      Ei ole tarkoitus syytellä tai muutakaan ilkeää ja negatiivista..päätin vaan hieman höpistä tähän jutun jatkeeksi. ^__^

      Poista
    7. Ainakin omalla kohdallani ja uskoisin monen monen muunkin kohdalla,tuo lähinnä niiden turvallisten vanhojen ystävien kanssa juttelu on vain ja ainoastaan ujoutta,jolla ei ole yhtään mitään tekemistä minkään elitismin tai ylenkatseen kanssa. Itse ainakin olen aika arka ottamaan sitä ensimmäistä kontaktia upouusiin ihmisiin. (Varsinkin kun olen tämmöinen lolivanhus, joka on ainakin kymmenisen vuotta useaa harrastajaa vanhempi.)Vaikka olen tosi ilahtunut, jos joku minuun ottaa kontaktia, niin uuden oudon tilanteen tuloksena saattaisi välillä hyvinkin olla hämmentyneisyydestä "joku epämääräinen mömähdys". Minullakin oli lolitaa aloittaessani näiden kovasti puhuttujen kuulujen elitismilolien pelko, ja olin kai onnekas sillä olen todella positiivisesti yllättynyt siitä kuinka todella ystävällisesti minunkinlaiseni "liian vanha lolitaan"-tapaus on otettu vastaan. Välillä kannattaa muistaa, että kun ajattelee sitä samaa vanhaa "Mitäköhän tuokin minusta ajattelee, ei kai jotain pahaa" niin mitä luultavammin vastaus on, että hän ajattelee "mitäköhän tuokin minusta ajattelee, ei kai jotain pahaa".

      Poista
    8. Kiitos Ludmilla :) Kyllä minä tästä varmaan rohkaistun. Se on vähän vaikeaa aina kun on ujo ja sitten jos vielä on epävarma näistä kaikista brändi/replica jutuista, niin on sitten vielä vähän arempi.

      Poista
  3. "Suomen lolitoissa on kuitenkin havaittavissa, onkohan se nyt sitten sitä elitismiä, sellaista, että ainakin vaikuttaa kuin neidit luulisivat olevansa jollain tapaa muita parempia, katsovat nenän vartta pitkin, eivät halua sosialisoida muiden, kuin vanhojen tuttujensa kanssa, no vähän tärkeilevän oloisia. En tietenkään tiedä millaisia ovat sitten oikeasti, kun en tunne, mutta päälle päin tulee tällainen fiilis." Olen täysin samaa mieltä. Onhan se toki niin, ettei 22-vuotiaita kiinnosta hengata 15-vuotiaiden kanssa ja toisinpäin, mutta silti jonkinmoinen arvostus ja auttavaisuus nuorempiakin kohtaa on suotavaa. Yhtälailla, kun nuoremmat ihailevat ja kunnioittavat vanhempia.

    Sanoit, ettei brändi muuta ihmistä. Sori vaan, mutta olen jyrkästi toista mieltä. En ole pukeutunut lolitaan enää aikoihin, mutta joskus kun omistin brändiä hiukan enemmän, tai oikeastaan sen jälkeen vasta, huomasin, etten sinä aikana elämässä oikeasti nähnyt mitään muuta. Vasta lolitan lopetettuani keksin, että ai pentele, tässä maailmassa on oikeasti muutakin kuin materia: luonto, matkailu, vaeltaminen, lukeminen, eläimet, ystävät, joista voi olla 100% varma, ettei ne oo mistään materiasta mulle kateellisia ja materiaa syvällisempi ajattelu. Sen myötä oma yleinen fiiliskin parani, kun ei _tarvinnyt_ stressata koska sais taas uutta brändii ja kasvatettua vaatekaappia jne. jne. Lolita oli harrastuksena kiva, kunnes siitä tuli pakkomielle. Joskus samoihin aikoihin yhdellä mun lolikaverillakin into lopahti ja sen jälkeen meidän ystävyys syveni ihan toiseen ulottuvuuteen, kun puheenaiheiksi tuli muutkin kuin AP:n uudet mallistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyrin arvostamaan kaikkia ihmisitä iästä riippumatta. :3 Mutta on ihan oikeasti totta, ettei 15- ja 22-vuotiailla välttämättä ole yhteisiä puheenaiheita. En toki väitä etten voisi olla nuorempien ihmisten kaveri, mutta jos mitään yhteistä ei ole niin iällä ei ole merkitystä.

      Hui, hyvä että pääsit brändin ikeestä jos se on tuonut sinulle parempia asioita! En koe itse olevani niin syvällä lolitassa, että muu elämä olisi unohtunut. En myöskään ota asioita ja harrastuksiani liian vakavasti, siitähän vain stressaantuu ja tulee paha mieli! Pääasia on hauskanpito, ystävät ja rento meininki. Jos itse koen, että lolita alkaa minua ihan ylitsepääsemättömästi ahdistamaan, on aika iskeä mekot kaupan ja lopettaa koko homma. :3 Kivaa kevättä sinulle ja ystävällesi!

      Poista
  4. Minusta merkintä oli asiaa! Kun aloitin lolitan, pelkäsin hirveästi näiden "eliittilolien" tuomiota, kunnes tutustuin heihin. Tajusin, että ei ole olemassa mitään eliittilolitoja.

    Kun joku on todella hyvä jossakin, ja moni ihminen arvostaa ja pitää roolimallinaan, tuntuu että aletaan tällaisia henkilöitä palvoa lähes jumalan tapaan. Makin ja Asukan tapaaminen tuntuu varmasti monesta lolitasta aivan mahdottomalta ja utopiselta, mutta ihmisiä hekin loppujen lopuksi ovat. Pointtini on siis, että ihmiset itse tekevät tämän raon itsensä ja nk."eliitin" välille. Näille eliitti-ihmisille voi tulla puhumaan ja he eivät hauku sinun mekkoasi, oli se sitten Bodyline, AP, Baby tai itsetehty. He eivät tuomitse sinua minkään muun perusteella kuin käytöksesi. Jos käyttäydyt heitä kohtaan kuin he olisivat sinua parempia ja tiuskit, niin tottakai sitä jälkeenpäin ihmetellään että mikäs tuon kenkää puristi, mutta jos olet ihan asiallinen niin tulet huomaamaan että kappas, nämähän ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin mekin!

    Joillakin ihmisillä on parempi koordinaatiotaito, se nyt vain on totuus josta ei pääse mihinkään. Koordinoinnissa voi kehittyä itse kukin kun vain yrittää jatkuvasti. Sama asia että jotkut ovat hyviä piirtämään luonnostaan ja joidenkin täytyy tehdä vähän enemmän sen eteen, toiset taas ovat lahjakkaita matematiikassa kun taas nämä "luovat" henkilöt saattavat tuskailla prosenttlaskujen kanssa. Tämä on aivan fakta, mutta ei ketään tulla syrjimään siksi koska hän on hyvä matikassa ja vähemmän hyvä koordnoinnissa. Tällaisia ihmisiä pyritään auttamaan kehittymään, sillä mikä olisikaan ihanampaa kuin Suomi täynnä taitavia lolitoja koordinoimaan upeita asuja! (Ja notena ihmiset että opetelkaa vastaanottamaan rakentavaa kritiikkiä, ja myös antamaan rakentavaa kritiikkiä! Argumentti "tää hame on ruma se ei sovi" ei ole valid kritiikki.)

    Voin kommentoida tuohon ikäkysymykseen että totta se vain on, yleisesti ottaen viihdyn oman ikäisteni kanssa. Onko se väärin? Eivät naapurin lapset tule valittamaan kun en leiki heidän kanssaan. Tottakai saa tulla tutustumaan ja voi synkata, vaikka ikäeroa olisikin, mutta yleisesti ottaen hakeudun oman ikäisteni seuraan. Minusta on naurettavaa valittaa että 20-vuotiaat eivät hengaa 15-vuotiaiden kanssa, minulta ette ainakaan koskaan ole tulleet kysymään että "moi, lähdetkö unssiin teelle?"

    Se, että onko brändiä vai eikö ole brändiä on minusta aivan se ja sama. Itse ostan brändiä koska pidän niiden malleista, printeistä ja ompelutyön laatu on ainakin omissa vaatteissani kaikissa ollut hyvää. En tue replicoita koska se on varastamista ja laitonta Suomessa. En varasta kaupastakaan niin miksi maksaisin kopioidusta printistä jolla vain tahkotaan rahaa? En myöskään lesoile brändivaatteillani mitenkään että "NÄÄ MUUTEN MAKSO IHAN VITTUNA!!!111 SULLEI OIS KOSKAAN VARAA NIINQ!!11" koska en koe todellakaan tarpeelliseksi kailottaa mitä olen mistäkin maksanut. Ostan suurimman osan brändeistäni käytettynä, osan hyvinkin halvalla, eli en todellakaan ole mikään toimitusjohtaja jolla sitä rahaa olisi kuin roskaa. Täytyy vain tietää mistä vaatteensa etsiä ja odottaa hyvää tilaisuutta ja ostaa tavarat halvalla. Minua henkilökohtaisesti naurattaa tämä ikuinen argumentti "oikeet teapartyt maksaa liikaa, siksi ostan replicat!1". Minä ole ostanut aitoja teapartyja 40€, en tiedä asiasta mutta luulisin että et tule saamaan replicateapartyja Secret Shopilta tuohon hintaan.

    Tässä hieman omia ajatuksiani. Tosiaan minullekin saa kyllä tulla puhumaan vaikkapa sitten pölössä yksäreillä tai vaikka facebookissa jos jotakin jää hampaan koloon, tykkään hyvin mielelläni selvittää asioita niin kaikilla on mukava olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulleki kelpais halvat lolikengät uuh aah!
      Mutta joo word!

      Poista
  5. Olen Ludmillan kanssa samaa mieltä. Itse en ole enää pitkään aikaan kokenut että suomessa olisi elitistejä ollut, tai ne, joilla on enempi brändiä olisivat jotenkin ilkeämpiä niille, joilla ei ole burandoa/on brändiä vähän. Joskus kun aloitin lolitan, koin kyllä itsekin että minun kanssa ei haluttu olla koska en omistanut mitään muuta kuin omatekemää kampetta. Mutta nytkun tosiaan olen ITSE mennyt ja tutustunut ihmisiin, olen huomannut ettei kukaan käyttäydy mitenkään elitistisesti.

    Jos ollaan niin, että "Te olette tuolalisia elitistejä kun omistatte brändiä ettekä oo meidän kaa", niin ei kyllä ekana tule mieleen että menenpä tutustumaan tähän kyseiseen henkilöön. Itselläni on kavereita, joilla ei ole paljoa brändiä eikä se ole minulle mikään este. Ja en usko että se on kenellekään muullekaan. Tämä elitismiongelma nyt varmaan on monella ihan oman pään sisällä. Itse pitää lähteä rohkeasti tutustumaan muihin.

    Ja ikäkysymykseen; Itse olen kaikissa porukoissa aina ollut se nuorin, mitä nyt Oulun piireissä edustan keski-ikää :'D Kaverini ovat suurimmalta osalta minua 3-5 vuotta vanhempia, ja ei meillä mitään ongelmia ole iän suhteen ollut. Jos nimiä saa mainita, olin 14-vuotias kun tutustuin Asio Otukseen, joka silloin oli jo hyvinkin lukiossa. Ja ihan hyviä ystäviä meistä tuli, vaikka ikäeroa tosiaan löytyy. Ja Oulun piireissä kulkevat 13-vuotiaat ja 20-vuotiaat samassa miittiporukassa ja hyvin tulevat juttuun. Mutta karu totuus on se, että kaikilla ei kemiat kohtaa ja kaikkien kanssa ei voi olla kaveri. Ihan suoraan voin sanoa, etten minäkään jaksa ihan kaikkien kanssa kaveerata, eikä se tarkoita että olisin elitisti tai kokisin olevani parempi kuin muut. Eikä se tarkoita myöskään sitä että kyseisessä ihmisessä olisi jotain vikaa.


    Minusta Suomen lolipiirit ovat ihan leppoisat, täällä ei tietääkseeni kukaan (ainakaan kovin moni XD) verisesti vihaa toisiaan ja miiteissä pystyy kaikki olemaan keskenään, brändilliset ja brändittömät.

    VastaaPoista